Yle kysyi viikonloppuna Ykkösaamu-ohjelmassa perussuomalaisten puheenjohtajalta Riikka Purralta, miksi puolue on hallitusvastuussa leikannut köyhiltä näin paljon – vaikka vielä ennen vuoden 2023 vaaleja Purrakin vakuutti, ettei kokoomuksen ajama pientuloisten etujen leikkauslinja heille käy.

Purran mielestä tuo hänen vanha haastattelusitaattinsa oli irrotettu asiayhteydestä. (Sitähän perussuomalaiset eivät itse poliittisessa keskustelussa ikinä tee.)

Valtiovarainministerin mukaan puolueen ohjelmissa leikkaustarpeita ja -aikeita ei ole peitelty, vaan kaikki nyt tehdyt toimet löytyvät sieltä vaihtoehtoina.

Samaan aikaan hallitus suuntasi kehysriihessäkin keskeisiä leikkauksia juuri näiden ihmisryhmien tukiin sekä heitä avustavien kansalaisjärjestöjen määrärahoihin.

SILTI OHJELMISTA löytyy kohtia, joita perussuomalaistenkin äänestäjien olisi ehkä kannattanut lukea etukäteen tarkemmin.

Talouspoliittinen ohjelma patistaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamiseen eli käytännössä leikkaamiseen. Tähän pitäisi ohjelman mukaan silti pyrkiä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, ei sanelemalla kuten nyt on tehty.

Samoin asumistuen pitäisi kannustaa ihmisiä muuttamaan työn perässä toisille paikkakunnille – eli hylkäämään tarvittaessa vaikka rakkaat kotiseutunsa.

Mielikuvat pienituloisia puolustavista perussuomalaisista ovat ehkä syntyneet siitä, että kannattajakuntakin on arvellut puolueen puolustavan heitä sosiaalietuja vieviä maahanmuuttajia ja halpatyövoimaa vastaan. Näistä ihmisistä ohjelmissa puhutaankin vuolaasti.

Ohjelmissa puolue suosisi kansalaisuusperusteita: etuisuudet pitäisi mieluummin ansaita kansalaisuuden, ei pelkän Suomessa asumisen perusteella.

Mutta nyt kun sosiaalitukia tämän hallituksen päätöksillä leikataan, leikkaukset osuvat väistämättä myös pienituloisimpiin perussuomalaisten äänestäjiin. Sitä sai mitä tilasi, vaikka olisikin mielestään tilannut leikkauksia vain maahanmuuttajille eikä kantasuomalaisille vähäosaisille.

MUIDENKIN PUOLUEIDEN ohjelmat ovat kuin yritysten vastuullisuusjulistuksia, eivät kirjaimellisia tuotelupauksia.

Kokoomuksenkin periaateohjelma korostaa turvaverkkojen merkitystä:

On varmistettava, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja sosiaaliturva takaavat ihmisarvoisen elämän perusedellytykset.

Monille kokoomuksen nykyisille yövartijavaltio-kannattajille tuo oman porukan linjaus voi kuulostaa lähes kommunismilta.

Kristilliset panevat ohjelmassaan vielä paremmaksi, suoralla lupauksella:
Lisäämme voimavaroja nuorisotyöttömyyden hoitoon ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn.

Samaan aikaan kd-puolue on kuitenkin käyttänyt eniten voimavarojaan susien kaatolupien lisäämiseen.

OIKEASTI KAIKKI puolueet toimivat ohjelmiensa kanssa kuten Josif Stalin aikoinaan opasti: pumagi pumaga, praktika jest praktika.
Paperi on paperia ja käytäntö käytäntöä.

Arkisessa politiikanteossa ohjelmien puhdas aatteellisuus joutuu usein väistymään kompromissien ja epäpyhien liittolaisuuksien tieltä. Linjanvedoiksi kirjatut ylevyydet muuttuvat vitsien aiheiksi.

Demaritkin julkaisivat pari päivää sitten luonnoksensa omaksi uudeksi poliittiseksi ohjelmakseen. Se viilataan lopulliseen muotoonsa toukokuun puoluekokouksessa.

Lyhytnäköisten vaalikausilupausten sijaan sen muotoilussa kannattaa kunnioittaa rehellisyyttä ja itsekritiikkiä. Mikään ei estä laatimasta arvopohjaista mutta niin realistista ohjelmaa, ettei sitä tarvitse parin vuoden päästä lukea ministeriauton takapenkillä noloudesta punastellen.